Absintti

Kuvaus

Absintti on alkoholijuoma, jota valmistetaan lukuisista erilaisista yrteistä, kuten koiruohon (Artemisia absinthium) kukista ja lehdistä. Absintin alkuperämaasta ei ole varmaa tietoa, ja sekä ranskalaiset että sveitsiläiset väittävät sitä omaksi keksinnökseen. Tiedetään, että absintti keksittiin Couvet'ssa, Sveitsissä, lähellä Ranskan rajaa, mutta kiista keksijän henkilöllisyydestä ja kansalaisuudesta jatkuu.

Absintti on tunnettu sen suositusta asemasta Ranskassa, etenkin romantisoituneista kytköksistä pariisilaisiin 1800-1900-luvun vaihteen taiteilijoihin. Se kiellettiin maassa vuonna 1915. Yksi tunnetuimpia absinttimerkkejä oli Pernod Fils.

Absintti on yleensä väriltään vaaleanvihertävää, josta se on saanut lempinimensä "vihreä keiju". Aniksen maku on yleensä miedompi kuin varsinaisissa puhtaissa anisjuomissa, koska valmistukseen on käytetty monia yrttejä. Yrtit tuovat makuun myös kirpeän vivahduksen. Koiruohon ja aniksen (joka on usein korvattu osittain tähtianiksella) lisäksi absintti sisältää Florencen fenkolia, iisoppia, melissaa, roomalaista koiruohoa (Artemisia pontica). Eri absinttiresepteihin sisältyy monia muitakin yrttejä kuten esimerkiksi korianteria.

Juoman alkoholipitoisuus on erittäin korkea (45—90 prosenttia), koska monien yrttien ainesosat liukenevat huonosti alkoholiin. Absinttia ei yleensä juoda raakana vaan se nautitaan erityisen rituaalin säestämänä. Perinteisesti absintti laimennetaan erityisen absinttilusikan päälle asetetun sokeripalan läpi kaadetulla vedellä, kunnes se on laimennettu noin suhteeseen 3:1—5:1. Kaatamisen aikana veteen liukenemattomat ainesosat erkanevat liuoksesta ja samentavat juoman. Maitomaista samentumista kutsutaan nimityksellä "Louche".

Historiallisesti absinttia oli neljää eri laatua, ordinaire, demi-fine, fine, supérieures tai "sveitsiläistä", josta jälkimmäinen oli alkoholipitoisuudeltaan korkeampaa kuin edeltävä. Se saattoi olla vihreäksi värjättyä tai kirkasta. Parhaat absintit sisälsivät alkoholia 65—75 prosenttia.

Sanotaan, että juoma tulee paremmaksi ikääntyessään. 1800-luvulla absinttia tiedetään ajan tapojen mukaisesti värjätyn keinottelijoiden keskuudessa kuparilla, sinkillä, indigolla tai muilla väriaineilla, mutta tätä ei koskaan tehty parhaissa tislaamoissa.

Ajalla uskottiin, että ylenmääräinen absintin juominen johti vaikutuksiin, jotka olivat tavanomaisia alkoholin liiallisen käytön tuloksia vakavampia. Tämä saattaa hyvinkin pitää paikkansa häikäilemättömämmin värjäillyissä tuotteissa. Tuloksena seuraavaa tilaa kutsuttiin absinthismiksi. Tislaamattomana koiruohon öljyt sisältävät ainetta nimeltä thujoiini, joka aiheuttaa suurissa määrin epilepsiaa. 1800-luvun tutkimuksissa absintin aiheuttamat oireet liitettiin juuri thujoiiniin.

Nykyaikaisissa tutkimuksissa on havaittu, että vain vähän thujoiinia pääsee asianmukaisesti tislattuun absinttiin jopa 1800-luvun reseptejä ja metodeja seuraten. (wikipedia)